Huomio: Hauen syömistä koskevat suositukset perustuvat yleiseen tietoon raskasmetalleista, eivätkä ne korvaa viranomaisten ajantasaisia ruokasuosituksia. Tarkista paikalliset ohjeet erityisesti, jos olet raskaana, imetät tai valmistat kalaa lapsille.
Hauki (Esox lucius) on sisä- ja rannikkovesissä elävä petokala, jota tavataan suurimmasta osasta pohjoista Euraasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Suomessa se on vapaa-ajankalastajien toiseksi tärkein saaliskala heti ahvenen jälkeen, kun saaliita mitataan painolla. Tässä artikkelissa kerromme, miten hauen tunnistaa, missä se viihtyy, miten se saalistaa ja kutee sekä miten haukea kalastetaan.
Tehokkaan petokalan rakenne
Hauella on pitkä, solakka ja sukkulamainen vartalo, suuret silmät ja vihreä, keltapilkkuinen suojaväri. Krokotiilimaisen pitkät leuat kätkevät suuren kidan, jossa on noin seitsemänsataa terävää hammasta. Hampaita kasvaa leukaluiden lisäksi suuontelon luissa, kitalaessa ja kieliluussa. Selkä- ja peräevä sijaitsevat lähellä pyrstöä, mikä mahdollistaa yhdessä voimakkaiden lihasten kanssa nopeat syöksyt saaliin kimppuun.
Kyljissä on tavallisesti 7–9 riviä hailakankeltaisia täpliä, vatsa on vaalea ja selkä tumma. Väritys vaihtelee paljon: humuspitoisissa vesissä hauet ovat tummempia, kirkkaissa vesissä vaaleampia. Nuorilla hauilla on täplien sijaan keltaisia pystyjuovia, jotka suojaavat niitä vesikasvien seassa. Naaraat kasvavat koiraita suuremmiksi.
Koko, ikä ja ennätykset
Hauki voi luonnossa elää jopa 30-vuotiaaksi. Nuoret hauet kasvavat nopeasti ja ovat jo ensimmäisenä kesänään noin 15-senttisiä. Normaalisti hauki kasvaa 8–12 senttimetriä vuodessa, suotuisissa oloissa jopa 20 senttimetriä. Naaraan keskipituus on 55 ja koiraan 40 senttimetriä. Suurin Suomessa luotettavasti dokumentoitu hauki oli Iin Oijärvestä verkoilla saatu 18,8-kiloinen yksilö. IGFA:n mukaan suurin koskaan pyydystetty hauki saatiin vuonna 1986 Saksan Grefeernjärvestä, ja se painoi 24,98 kiloa.
Missä hauki viihtyy?
Hauen yleisyyttä selittävät sen vähäiset vaatimukset vedenlaadulle. Se elää matalissa, happamissa ja vähähappisissakin järvissä sekä virtaavissa vesissä ja vähäsuolaisessa Itämeressä. Yleisimmillään hauki on keskiravinteisissa järvissä, ja se viihtyy erityisesti alle neljä metriä syvissä vesissä. Pienet hauet suosivat matalaa vettä, kun taas yli 40-senttiset liikkuvat usein lähempänä syvemmän veden reunaa. Vesikasvillisuudella on suuri merkitys, koska hauki vaanii saalistaan sen suojassa. Kasvu kiihtyy selvästi, kun vesi lämpenee yli 10 asteen.
Näin hauki saalistaa
Hauki on petona opportunisti ja syö sitä kalaa, jota on parhaiten saatavilla. Se suosii runsaslukuisia lajeja sekä hitaita ja heikosti parveutuvia kaloja. Kalojen lisäksi se voi pyydystää pieniä nisäkkäitä, vesilinnunpoikasia ja hyönteisiä. Hauki saalistaa näköaistin avulla valoisaan aikaan, yksin ja yleensä vaanien vesikasvien, kivien tai uppopuiden suojassa. Sopivalla etäisyydellä se jännittää vartalonsa S-kirjaimen muotoon ja syöksyy saaliin kylkeen. Taaksepäin suuntautuneet hampaat tekevät pakenemisen lähes mahdottomaksi.
Kutu keväällä jäiden lähdön jälkeen
Hauki kutee keväällä pian jäiden lähdön jälkeen, kun veden lämpötila on noin 8–12 astetta, yleensä maalis–toukokuussa. Lapissa kutu voi joskus venyä heinäkuulle. Kutupaikat ovat matalia ja kasvillisuuspohjaisia. Mäti levitetään laajalle alueelle, mikä vähentää poikasten välistä ravintokilpailua, ja poikaset kuoriutuvat noin kahdessa viikossa.
Hauen kalastus
Haukea on kalastettu ruoaksi pitkään, ja se on ollut suosittu, koska sitä voi pyytää vaivattomasti ympäri vuoden. Haukea pyydetään pääasiassa verkoilla, katiskoilla, vieheillä, täyillä ja iskukoukuilla, ja myös rysäpyynti ja tuulastus voivat tuottaa hyvän saaliin. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen haukisaalis oli vuonna 2018 noin 6,36 miljoonaa kiloa, josta vapaa-ajankalastajien osuus oli 5,96 miljoonaa kiloa. Vuonna 1999 saalis oli vielä 11,3 miljoonaa kiloa. Suomessa hauen alamitta poistettiin vuonna 1993.
Hauki ruokakalana
Hauki on Suomessa suosittu ruokakala, vaikka jotkut pitävät sitä vähärasvaisena kalana hiukan mauttomana. Isoja haukia pidetään puisevina, ja myytävät hauet luokitellaan kolmeen luokkaan: parhaaseen I-luokkaan kuuluvat alle kaksikiloiset ja III-luokkaan yli neljäkiloiset kalat. Koska hauki on usein ravintoketjun huipulla ja pitkäikäinen, sen elimistöön kertyy raskasmetalleja. Siksi yli kiloisten haukien syömistä ei Suomessa juuri suositella. Lapsille, nuorille ja hedelmällisessä iässä oleville suositellaan haukea vain 1–2 kertaa kuukaudessa, eikä raskaana olevien ja imettävien tule syödä sitä lainkaan.
Hauki suomalaisessa kansanperinteessä
Suomalaisessa mytologiassa hauki yhdistettiin usein kuolemaan, vaikka se oli myös arvostettu ruokakala. Sen uskottiin kulkevan elävien ja kuolleiden maailman välillä esimerkiksi uimalla järven pohjan kautta toiseen maailmaan. Väinämöisellä oli hauen leukaluusta tehty kantele, ja kosintamyytissä Ilmarinen vie Pohjolan emännälle voitonmerkiksi hauen pään. Kaivoihin ja lähteisiin on aikoinaan laitettu niin sanottuja aljohaukia, jotka toimivat suojelevina haltijakaloina ja söivät samalla kaivosta sammakoita.